Säädyt sulkeutuvat
Taivallahden koulussa vietettiin 50-vuotisjuhlaa. Koulun historiaa käytiin läpi pienoisnäytelmien avulla. Tyttäreni luokan näytelmänä oli äidinkielen tunti 70-luvulla. Opettaja -venäläinen ruusuhuivi harteillaan kysyi mikä oli sadun aihe. Tyttäreni vastasi: ”Pikkutyttö, vesipuhveli ja Vietnamin sota.” Pieni poika viittasi: ”Opettaja lauletaan taas maailmanpelastuslauluja” Satu keskeytyi ja kirkkaat lasten äänet helätivät soimaan kuinka aseista pitäisi tehdä leluja maailman lapsille.
Näytelmä osui sieluuni. Miten lapset voivatkin olla niin vilpittömiä ja vastaanottavaisia? Tuollaisia mekin olimme. Taistolaisopettajamme soitti kitaraa ja me oppilaat lauloimme rauhasta ja kansojenvälisestä veljeydestä. Muistan kuinka antaumuksella veisasin lempilauluani ”Seis sotilas, kuule sotilas, rauhaa myös aikuiset kaipaa. Paistaa aurinko aina, taivas kirkas on aina, elää saa äiti aina elää saan minä myös”. Laulun sanat ja sävel synnyttivät tunteen oikealla asialla olemisesta ja tulevaisuuden uskosta.
Nyt niin kaukainen 70-luku oli yhteisöllisyyden aikaa. Peruskoulu keräsi kaikki lapset yhteen sosiaaliseen taustaan katsomatta. Toki oppilaat tiesivät toistensa perhetaustat, mutta eivät ne vaikuttaneet kaverisuhteisiin. Aamuisin marssimme pituusjärjestyksessä aamuhartauteen veisaamaan virttä ja kuulemaan Sanaa. Viikottain hammashoitaja muisti meitä fluoripurskutuksin. Nyt koulu ei ole niin selvästi kansalaisten kasvattamisväline. Samalla yhteisöllisyyden ja tasa-arvon ihanteet ovat haalistuneet.
Luin professori Laura Kolben ja tohtori Katariina Järvisen kirjan ”Luokkaretki hyvinvointiyhteiskuntaan”. Kirjassa tarkastellaan suomalaista luokkayhteiskuntaa omine tyypillisine arvoineen. Vaatimattomista oloista syntyisin oleva Järvinen pääsi Helsingin yliopistoon, jossa tutustui ylemmän keskiluokan lapsiin. Järvinen puhuu oman elämänsä kautta kuinka yhteiskunnan rakenteet uusintavat luokkayhteiskuntaa. Edelleen yliopistojen opiskelijoista valtaosa tulee akateemisista perheistä. Kirjoittajien viesti on se, että Suomi on edelleen luokkayhteiskunta. Siitä puhuminen on kuitenkin tabu. Ihmiset haluavat elää tasa-arvon illuusiossa.
Opettajana ja tutkijana olen pohtinut omia koulustvalintojani. Olin oppilas, joka uppoaa luokkaan. Kotonani ei puhuttu oppikouluun pyrkimisestä. Olin onnekas 10-vuotiaana siirryin peruskouluun eikä kukaan kysellyt ammatinvalintani perään. Lukion jälkeen vanhemmilleni oli tärkeintä, että hankin itselleni ammatin.
Nykyisin meillä on esiopetus, peruskoulu, erityisopetus, valinnan vapaus, huippuopettajat, hienot oppimisympäristöt ja lähes ilmainen jatkokoulutus. Silti 10 prosenttia ikäluokasta jättää opintonsa peruskoulun varaan ja merkttävä osa ammattikoulun aloittaneista keskeyttää tutkintonsa. Arvioidaan, että Suomessa on peräti 30 000 kadonnutta lasta eli nuorta, jotka ovat kadonneet tilastoista peruskoulun jälkeen. He eivät opiskele mitään tai osallistu työelämään.
Löytyykö ratkaisu ilmaisesta varhaiskasvatuksesta tai oppivelvollisuuden pidentämisestä 17-vuoteen, joita molempia demarit ovat ehdottaneet.
Peruskoulun merkitys oli siinä, että se pyrkii tasoittamaan sosiaalisen taustan merkitystä lapsen koulutusvalintoihin. PISA -tutkimus osoittaa, että näin on todella tapahtunut. Valitetavasti edelleen tutkimukset todistavat, että lasten oppimismenestys korreloi lapsen sosiaalisentaustan kanssa ei lahjakkuuden kanssa. Lahjakas oppilas köyhästä perheestä ei pärjää koulussa niin hyvin kuin häntä hieman heikompi oppilas vauraasta perheestä.
Opettajana minun on vaikea uskoa, että ihmisten välillä olisi suuria oppimiskykyeroja. Erot löytyvät kyvystä sitoutua, keskittyä ja motivoitua. Oleellisempia oppimisen ja koulutsvalintojen kannalta ovat lasten ja nuorten sosiaaliset erot. Entistä enemmän nuorten koulutusvalinnat korreloivat vanhempien varallisuuden kanssa. Perheiden valveutuneisuus ja uskonvalanta vaikuttavat merkittävästi nuorten koulutusvalintoihin. Kun 70-luvulla säätyrajat murtuivat, nyt koen säätyjen sulkeutuvan.
Tohtori Marjo Vuorikoski toteaa, että oppilaat tulevat erilaisista oloista ja perheet antavat heille kovin erilaiset eväät koulunkäyntiin. Hänen mielestään koulukeskustelussa pitää nostaa esille sosiaalisen taustan vaikutus koulumenestykseen. Vuorikosken mielestä koulua pitäisi uudistaa ottamalla paremmin huomioon oppilaiden erilaisuus ja lähtökohtien erot.
Olin kauan sitten radio-ohjelmassa ikäiseni miehen kanssa. Hän oli Kontulasta ja minä olin asunut lapsuuteni Länsimäessä, naapurilähiössä. Mies oli käynyt lukion jälkeen Kauppakorkean ja saanut stipendin toista tutkintoa varten Yhdysvaltoihin. Ohjelmassa hän vaati ilmaisen yliopistokoulutuksen lakkauttamista. Sanoin kaverille, että miten voit moista vaatia, kun itse olet suurin hyötyjä. Mies meni mietteliääksi ja totesi, että monet hänen kavereistaan eivät olleet enää edes elossa. ”Silti ilmainen koulutus tulee liian kalliiksi yhteiskunnalle.”
Kaksostutkimuksilla on osoitettu ajat sitten, että älykkyys periytyy erittäin voimakkaasti. Perimä vaikuttaa älykkyyteen paljon enemmän kuin kasvatus. Toisaalta älykkyys korreloi erittäin merkittävästi koulumenestyksen kanssa.
SDP ei voi muuttaa luonnontieteellisiä faktoja poliittisella sanahelinällä miksikään, vaikka ne tuntuisivatkin kukkahattutädeistä ikäviltä.
“Seis sotilas, kuule sotilas, rauhaa myös aikuiset kaipaa. Paistaa aurinko aina, taivas kirkas on aina, elää saa äiti aina elää saan minä myös”
- Saako kysyä, minkä valtion sotilaista te laulelitte?
- Millaista rauhaa kyseinen valtio harjoitti, kertokaa esimerkki?
- Laulatteko edelleen samaa laulua ”antaumuksella”?
———–
”Laulun sanat ja sävel synnyttivät tunteen oikealla asialla olemisesta ja tulevaisuuden uskosta.”
- Olitteko te oikealla asialla?
- Millainen oli tulevaisuus, vastasi se teidän uskomuksianne?
————-
Voisitteko vastata rehellisesti edellisiin kysymyksiini, olisin kiitollinen:
”Kaksostutkimuksilla on osoitettu ajat sitten, että älykkyys periytyy erittäin voimakkaasti.”
Kaksostutkimuksilla on osoitettu ajat sitten täysin päinvastaista: jos kaksoset eivät kasva samassa perheessä, vaan toinen on toista köyhempi, niin molemmat eivät todellakaan menesty koulussa samalla tavalla. Jos et usko, niin ainahan voit kasvattaa oman kersasi kehitysmaaolosuhteissa. Älä anna hänelle mitään nykyajan keskiluokan lasten elämään kuuluvaa ylellisyyttä. Katso, kuinka hyvin hän sitten pärjää. Jos ei pärjää, niin sehän on vain todiste hänen huonoista geeneistään ja on vain luonnon hienoa oikeudenmukaisuutta, että kersasi jää spurgutasolle.
Kaksostutkimuksilla on havaittu seuraavaa:
Jos identtiset kaksoset (täsmälleen sama perimä) sijoitetaan eri perheisiin ja eroon biologisista vanhemmistaan, ei heidän älykkyytensä myöhemmin korreloi mitenkään kasvatusvanhempien tai heidän lastensa (=sama kasvatus) älykkyyden kanssa. Sen sijaan kaksosten kesken älykkyydellä on merkittävän suuri korrelaatio.
Tämä tarkoittaa sitä, että perimän vaikutus älykkyyteen on paljon suurempi kuin koti- ja koulukasvatuksen. Kiinnostuneet voivat lukea lisää esim. Harvardin proffa Steven Pinkerin kirjasta The Blank Slate.
Tämä ei tarkoita sitä, että juristi-lääkäripariskunnan lapset olisivat automaattisesti älykkäämpiä tai parempia koulussa kuin siivoja-hitsaajapariskunnan lapset. Tämä on kuitenkin normaalijakauman puitteissa todennäköisempää.
Perimän vaikutusta ei edes SDP pysty tasapäistämään. Ja miksi pitäisi?
Tavoite on ilmeisesti, että kaikilla olisi ihan samanlainen perhe, jotta kaikki oppisivat ihan samalla tavalla ja olisivat muutenkin täysin identtisiä keskenään.
- kaikille samanlaiset vaatteet, myös kotiin, koska sieltä se kaikki ’juontuu’
- samat päivärytmit
- samat (valtion myöntämät) kuukausitulot
- jos oikein jaloja ollaan niin kullekin tarpeensa mukaan (mutta eikö tässä ole riski, että joku saa enemmän kuin joku muu?)
- tiukka kuri ja järjestys ja kaikille sama määrä oikeata oppia kalloon.
Tasa-arvon käsite pitänee myös ulottaa kaikkeen ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Esimerkiksi pelkästään miehet keskenään ovat hyvinkin epätasa-arvoisia, joten tiukat käyttäytymisohjeet KAIKKEEN toimintaan, koska muuten on vaarana, että tasa-arvo ei toteudu sen puhtaimmassa sosiaalidemokraattisessa muodossa. Tässä kaikilla on jumalauta yhtäläiset mahdollisuudet niin työelämässä, kahvihuoneissa kuin hisseissä ja himassakin.
Erityisesti olisi syytä kiinnittää huomiota avioliittoihin, jotka olisi valtion homma katsoa, että kaikki saisivat itselleen puolison. Valtio siis katsoisi rekisteristä ja valitsisi ’tietyillä kriteereillä’ ihmisille puolisot ja lapsien lukumäärät ja valvoisi näiden päivittäistä elämää öin ja päivin, että kaikki menisi elämässä aina varmasti oikein.
Jotta siis sosiaalidemokraatin ongelma saadaan ratkaistua, eli miten kaikki olisi täsmälleen samanlaisia 24/7 (koska muuten on eriarvoisuutta), niin edellämainitut keinot ovat välttämättömiä siihen saakka kunnes keksitään ETL (Erityisen Tarkka Lobotomia).
Toinen vaihtoehto on vain ’hyväksyä’ se, että ihmiset ovat erilaisia, erilaisista lähtökohdista ja kaikista ei tule sosiaalidemokraattisten standardien mukaisia ihmisiä.
- Miten vaikeata tämä oikein on aikuisille ihmisille?
Meidän koulussa tuollaisia propagandalauluja ei onneksi laulettu.
Muistan ala-asteen musiikintunneilta, että opettelimme soittamaan Ritari Ässän tunnaria ja lauloimme mm. Juicen Viidestoista yö, Sleeppareitten Onko järkee vai ei? ja Eppujen Murheellisten laulujen maa kaltaisia pop-lauluja.
Mielestäni on aika erikoista että aikuiset pistävät pienet lapset laulamaan poliittisia propagandalauluja, ovat ne sitten vasemmistolaisia tai oikeistolaisia. Antaisitte lasten olla lapsia ja sitten yläasteen aikoina tutustua politiikkaan paremmin…
P.S. Vieläkö se Lenin setä asuu Venäjällä?
Tajuaakohan Lipponen itsekään, että miten äärivasemmistolaiseen filosofiaan perustuvia näkemyksiä hän esittää?
Kun kaikki ihmiset ova samanlaisia, niin erot yksilöiden kesken voivat juontua vain ympäristön epäoikeudenmukaisiin ”altarakenteisiin” (vrt. feministien patriarkaatti-käsite). Tästä seuraa siis se, että kaikki erot ovat luonnolisesti epäoikeudenmukaisia ja näin ollen poistettava valtion toimin. Tämä onkin sitten yhtä kuin kommunismi kaikkine niine totalitaarisine ja välivaltaisine piirteineen, joita viimeisen 90 vuoden aikana harrastettiin.
Jopa hieman kollektiiviseen ajatteluun taipuvan ”normaalin demarin” tulisi olla rouvan ajatuksista kauhuissaan.
Joni
Yllä mainitut ”altarakenteet” on tietenkin ”valtarakenteita”. Pahoittelut painovirheestä…
Joni
Kaksostutkimuksilla on havaittu seuraavaa:
Jos identtiset kaksoset sijoitetaan eri perheisiin ja hyvin erilaisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin, ei heidän menestyksensä elämässä kulje todellakaan samaa polkua.
Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunnallisten tekijöiden vaikutus elämänkulkuun on paljon suurempi kuin geenien. Lisäksi geneettiset erot ihmisten välillä ns. ”älykkyystutkimuksella” tavoitettavissa olevan älykkyyden fragmentin suhteen ovat paljon pienempiä kuin sosiaaliset luokkaerot. Varallisuus jakautuu yhteiskunnassa eri tavalla kuin älykkyys.
Ja vaikka olisikin niin, että olosuhteet vaikuttavat vain ”tosi vähän” ihmisten elämään, niin se on silti periaatteellinen kysymys. Ei sadan metrin juoksussakaan synny kuin ”vain” yhden prosentin vääryys, jos sinut pistetään juoksemaan 101 metriä. Silti se yksikin prosentti on liikaa ja koko kilpailun idea vääristyy, jos lähtöviiva ei ole kaikille sama. Edes kovimmat oikeiston rotuteoreetikot eivät ole sitä mieltä, että ympäristön vaikutus olisi alle yhden prosentin. Keskittykäämme siis siihen yli yhden prosentin epäkohdan korjaamiseen.
Säädyt? Luokkayhteiskunta? Itse köyhästä työläisperheestä akateemiseksi toimitusjohtajaksi ”nousseena” olen elänyt siinä uskossa, että tuollaiset sanat ovat todellakin menettäneet Suomessa merkityksensä. Voisiko Päivi Lipponen nyt kertoa, että mikä kastimerkki minun kuuluu tatuoida otsaani? Toivottavasti epäsäätyisyyteni ei kuitenkaan ole niin paha, että joutuisin äänestämään SDP:tä.
Millä tavoin yhteiskunnan muka pitäisi ratkaista se, että koulutuksen arvostus on eri perheissä eri tasolla? Ennen vanhaan motivaatio koulutuksen hankkimiseen lähti ihmisestä itsestään. Toki kotoa saadulla kannustuksellakin oli merkitystä. Joka tapauksessa kaikille oli aivan selvää, että opiskelemalla pääsee parempiin hommiin ja tienaa enemmän rahaa.
En usko, että nykyäänkään suomalaisen koulutuksen suurin ongelma olisi se, että kaikki eivät mene yliopistoon lukemaan itsensä työttömiksi kehitysmaatutkimuksen tai naistutkimuksen tai turhuudentutkimuksen maistereiksi. Näistähän ei ole mitään pulaa.
Suurempi ongelma (kuten Lipponenkin sanoo) on se, että liian monet nuoret eivät mene edes ammattikouluun tms. koska he ovat kotonaan oppineet (ehkä jo kolmannessa sukupolvessa), että sossurahojen varassa pärjää ihan yhtä hyvin kuin töitä tekemällä ja se on sitäpaitsi ihan hyväksyttyäkin.
Minun (ja Päivi Lipposen) nuoruudessa sosiaaliturva oli huono ja siihen turvautumista pidettiin lähes häpeällisenä. Silloin köyhien perheiden lapsilla oli kova motivaatio lukea itsensä insinööreiksi ja lääkäreiksi jne.
Nyt sosiaaliturva on hyvä ja sen varassa eläminen on täysin hyväksyttyä. Nyt köyhien perheiden lapsilla ei tunnu olevan pienintäkään motivaatiota hankkia minkäänlaista koulutusta tai ammattia.
Mikä mahtaisi olla SDP:n ratkaisu tähän uskomattoman monimutkaiseen ongelmavyyhtiin? Ehkäpä lisää ilmaista rahaa ”sosiaalisesti huonossa asemassa” oleville?
Ainakin monille oikeistolaisille tuntuu olevan ylikäymätön paikka, että yhteiskunnassa on ”erilaisuutta” alaspäin: työttömät, köyhät, pikkurikolliset ja muut ”väärägeeniset” ovat jatkuvasti oikeiston hampaissa huonoutensa tähden. Ilmeisesti nämä ryhmät pitäisi siis tasapäistää osaksi keskiluokkaa tai kenties jopa kokonaan pois elävien kirjoista? Tai jos heidän on oltava köyhiä, niin olkoot sitten edes kilttejä ja nöyriä köyhiä, jotka tekevät kuuliaisesti kaiken, mitä heille ylhäältä käsketään. Siitähän ei ainakaan voine olla kyse, että oikeisto tarvitsisi näitä ryhmiä voidakseen tyydyttää nenänvartta pitkin katsomisen himoaan, eihän?
Nenänvartta pitkin katselemisen himoa esiintyy minun kokemukseni mukaan ihan tasapuolisesti kaikissa poliittisissa suuntauksissa. Mutta yksi kysymys jää oudoksuttamaan:
harmittaisiko työttömiä, köyhiä ja pikkurikollisia, jos heidät ”tasapäistettäisiin osaksi keskiluokkaa”? Mitä se tarkoittaisi? He saisivat töitä, vaurastuisivat ja lakkaisivat tekemästä rikoksia? Minä kun luulin, että vasemmistolaisetkin haluaisivat niin.
Ilmeisesti Jari Leino ei nyt kuitenkaan mikään ihan Suomen vanhin lapsinero ole, siitä päätellen että hänen huikea menestystarinansa ei ole noussut kansakunnan syvään tietoisuuteen eikä haltioituneen ihailun kohteeksi. Muutenkin huvittavia nämä teoriat siitä, että ”koska minä olin 60-luvulla köyhempi kuin nyt, on sen oltava osoitus siitä että kaikki on vain itsestä kiinni”. Ikään kuin yhteiskunta kokonaisuudessaan ei olisi 40-50 vuodessa vaurastunut ja ikään kuin eriarvoisuuden tosiasiallinen olemassaolo edellyttäisi, että kukaan köyhiin oloihin syntynyt ei koskaan voisi vaurastua. Samalla logiikalla voisi väittää, että koska Obama on päässyt presidenttiehdokkaaksi, niin kukaan etniseen vähemmistöön kuuluva ei voi Yhdysvalloissa enää koskaan joutua rasismin kohteeksi.
Suomessa on muuten vuosi vuodelta yhä vähemmän näitä ”omalla älykkyydelläni raivasin tieni yhä ylöspäin yhteiskunnan kiipeämiskilpailussa” -tyyppejä. Nuorin tämän sarjan edustaja on Jari Sarasvuo, toiseksi nuorin on Ben Zyskowicz. Jari Leinoa ei lasketa, koska hän ei ole päässyt lööppeihin rikkauksillaan. Tämä lapsinerojen ukkoutuminen kertoo Päivi Lipposen havainnon oikeellisuudesta: säätykierto on tosiaankin tyrehtynyt.
@ Lotta Roti:
”harmittaisiko työttömiä, köyhiä ja pikkurikollisia, jos heidät “tasapäistettäisiin osaksi keskiluokkaa”? Mitä se tarkoittaisi? He saisivat töitä, vaurastuisivat ja lakkaisivat tekemästä rikoksia? Minä kun luulin, että vasemmistolaisetkin haluaisivat niin.”
Varmaankin vasemmistolaiset niin haluaisivatkin, mutta oikeistolaiset ilmeisesti eivät, koska kaikkien kuuluminen keskiluokkaan olisi tasapäistä, ja tasapäisyys on synneistä suurin.
”Opettajana minun on vaikea uskoa, että ihmisten välillä olisi suuria oppimiskykyeroja. Erot löytyvät kyvystä sitoutua, keskittyä ja motivoitua.”
Pitänevätkö väitteet oppimistyylieroista paikkaansa? Tämä voisi selittää jossain määrin eroja oppimistuloksissa.
Peruskoulu sisältää vielä kohtuullisesti esim. kokemusperäistä ja kinesteettistä oppimista, mutta lukiot ja korkeakoulut, nämä ”säätykierron rattaat” ovat anniltaan kovin yksipuolista luennointia. Kärjekkäimmät ovat väittäneet, että yliopistoissa koulutetaan kaikista professoreja.
PS. Leena Palotie muuten vastustaa myös ilmaista korkeakoulutusta, ja toteaa ”monissa muissa maissa ollaan valmiita panostamaan lasten koulutukseen siinä, missä uuden auton hankintaan” ja uskoo maksullisuuden haastavan yliopistot rakentamaan hyviä ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä ohjelmia.
Uuden Suomen lukeminen ei näköjään korreloi älykkyyden kanssa. 14:sta kommentista lasken kymmenen puhtaaksi roskaksi, joissa ei edes haluttu ymmärtää blogin kirjoittajan pointtia. Päättelen, että kaikki olivat oikeistolaisia, joten ei näytä korreloivan sekään älykkyyden tai varsinkaan älykkään kommentoinnin kanssa.
Tampataan vielä kerran päähän:
Päivi Lipponen ei puhunut tasapäistämisestä vaan siitä, että kaikki lapset saataisiin käyttämään kunnolla kykyjään koulussa. Nyt näin tekee vain osa. Ilmiö näkyy lopulta peruskoulun jälkeen, kun osa siirtyy valtion elätettäviksi. Kunnon oikeistolainen olisi tyytyväinen, jos ongelma saataisiin korjattua, muttei itse kykene ratkaisemaan sitä.
Itse ehdotan, että niille joilta kannustus puuttuu, annetaan se kannustus lisäkoulutuksena. Tsemppikurssille siis! Pakkoa en suosita. Se ei korjaa syitä, vaan oireita. Yhteiskunnallehan on totta kai hyödyksi, jos kansalaiset käyttävät kykyjään innolla ja antaumuksella.
Kun nyt näyttää tulleen selväksi, että into ratkaisee koulutuksessa ja että toiset saavat tätä kotoa enemmän kuin toiset, on syytä innostaa näitä loppujakin.
Yllätetään vielä lukijoita: En ole koskaan äänestänyt vasemmistoa, enkä näillä näkymin äänestäkään. Sallittakoon se minulle.
”Leena Palotie muuten vastustaa myös ilmaista korkeakoulutusta, ja toteaa “monissa muissa maissa ollaan valmiita panostamaan lasten koulutukseen siinä, missä uuden auton hankintaan” ja uskoo maksullisuuden haastavan yliopistot rakentamaan hyviä ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä ohjelmia.”
Tämä tarkoittaa sitä, ettei ilman suoraan maksavia asiakkaita kyetä luomaan tasokasta koulutusta. Kuuhun on lennetty, mutta ilman maksavia asiakkaitako ei saada hyvää? Ongelmahan tarkoittaa sitä, että organisaatiossa ja sen tavassa toimia on vikaa, jos se ei pärjää. Draivi puuttuu ja sitä halutaan korjata rahalla, kun samalla tiedämme monista ihmisistä, joilla on intohimo ILMAN rahaa. Mikä latistaa suomalaiset professorit ja opettajat? Luulenpa, että on laitettu luonteeltaan tutkijat opettamaan. Ehdotan, että laitetaan ne ensin opettajakouluun ja sitten tsemppikurssille!
Jahas, otetaas uudestaan. Lipposen mukaan yhteiskunnan rakenteet uusintavat luokkayhteiskuntaa. Minun mielestäni luokkayhteiskunnasta lässyttäminen uusintaa luokkayhteiskuntaa. Tai sitten me ymmärrämme luokkayhteiskunnan eri tavoin.
Vielä joskus 60-luvulla Suomessa oli jotain viimeisiä jäänteitä aidosta luokkayhteiskunnasta, jossa lääkärin tai arkkitehdin perhettä pidettiin ns. parempana väkenä. Enää työväen ei tarvinnut lakki kädessä kumartaa herrasväen edessä, mutta asetelma oli vielä olemassa. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla.
Silti työväen lapsilla oli ihan yhtäläiset mahdollisuudet edetä elämässä kuin paremman väen lapsillakin. Siihen ei vaadittu lapsi- tai muutakaan neroutta eikä edes mitenkään erityisen kovaa työtä. Riitti kun luki sen verran, että pääsi lukioon ja yliopistoon.
Tarkastellaanpa esimerkkinä kahta työväenluokan lasta. Laitetaan nimiksi aivan satunnaisesti vaikkapa Jari ja Päivi, 60-luvun suosituin pojan- ja tytönnimi. Jari meni oppikoulun kautta lukioon ja yliopistoon. Nyt hänen tulotasonsa on (yleinen elintason nousukin huomioon otettuna) paljon parempi kuin hänen vanhempiensa tulotaso. Toinen ero on se, että Jari on siirtynyt fyysisten ns. ”paskaduunien” tekijästä henkisen työn tekijäksi.
Toinen esimerkkilapsukaisemme, Päivi, etenee elämässä todella pitkälle. Lähinnä onnistuneiden naimakauppojen ansiosta hänestä tulee hyvin varakas nainen, joka saa valtavasti lööppikuuluisuutta. Hänen uusin aviomiehensä on ihan oikea kaasuputkikonsulentti. Suomen mahtavin mies.
Kaikesta tästä huolimatta Jari ei pidä Päiviä ja hänen miestään yhtään itseään ”parempana väkenä”. Ja viimeaikaiset teot huomioon ottaen ei todellakaan tulisi mieleenkään. Tätä minä tarkoitan sillä, että luokkayhteiskuntaa ei Suomessa enää ole.
Kaikista ei tietenkään tule yhtä rikkaita ja kuuluisia kuin Jari Sarasvuosta. (Tilastotieteilijät jopa väittävät, että puolet ihmisistä on aina keskimääräistä köyhempiä ja tyhmempiä. Sosiaalidemokratiassa näin ei tietenkään saa olla.) Mutta olen aika varma, että Sarasvuon opiskelutovereissa on muita yksinhuoltajaperheen lapsia, jotka kävivät ekonomiopiskelut loppuun ja tekevät nyt ihan tavallisia ekonomin hommia. Ben Z:n opiskelukavereissa on muitakin työmiehen lapsia, jotka tekevät nyt ihan normaaleja juristinhommia ilman lööppikuuluisuutta. Jos tämä normaali yhteiskunnallisen ja taloudellisen nousun tie on nyt jostain syystä tukossa nykyisiltä nuorilta, niin jotain on todella pahasti vialla.
Tai jos tärkeintä on lööppikuuluisuus, niin asia on helposti ratkaistavissa erilaisten tosi-TV-ohjelmien ja idols-sitä-ja-tätä-kilpailujen määrää lisäämällä, kunnes ihan jokaiselle riittää se oma 5 min. hetkensä kuuluisuudessa. Sillä tosin ei ole välttämättä mitään tekemistä yhteiskuntaluokkien, vaurastumisen, sosiaalisen nousun tai onnellisen loppuelämän kanssa.
Päivin lause ”Opettajana minun on vaikea uskoa, että ihmisten välillä olisi suuria oppimiskykyeroja.” on naivi ajatus ja kertoo siitä, että henkilö on oman historiansa vanki! Ihmiset ovat erilaisia ja niillä on erilaisia oppimiskykyeroja ja -haluja. Narulla ei voi työntää jne. on totuuksia, jotka pitävät paikkansa. Sosiaalidemokraateilla ( kauhea sanahirviö) ei ole AJATUSTA omassa toiminnassaan, esim Jutta Urpilainen asetti ensimmäisenä tavoitteekseen olla suurin puolue kunnallisvaaleissa; eihöhän ensin pitäisi päättää kenen asioita ajaa!? Ilmeistesti vain valta kiinnostaa, koska haluaa suurimmaksi ja kauneimmaksi!
””Päivi Lipponen ei puhunut tasapäistämisestä vaan siitä, että kaikki lapset saataisiin käyttämään kunnolla kykyjään koulussa. Nyt näin tekee vain osa. Ilmiö näkyy lopulta peruskoulun jälkeen, kun osa siirtyy valtion elätettäviksi. Kunnon oikeistolainen olisi tyytyväinen, jos ongelma saataisiin korjattua, muttei itse kykene ratkaisemaan sitä.”"
Päivi Lipponen puhuu siitä, että oppilaissa ei ole eroja vaan yhteiskunnassa on luokkia. Lue mitä kirjoitetaan äläkä tulkitse.
Päivi ilmaisee myös syvän paheksuntansa siitä, että nuorella on esim. valinnanvapaus, joka sanelee sen, että nuori ’voi päättää’ olla menemättä demareiden valmistamiin yhteiskunnan putkiin, joiden päästä ulostuu naistutkimuksen kärkikaartia sun muita taivaanrannan maalareita.
Nuori voi aina alkaa vaikka yrittäjäksi.
- Pomolta kun ei kukaan kysy muodollisia koulutodistuksia vaan sitä, että hommat pelaa.
Kaikki riippuu opettajasta. Siitä lähimmästä, joka voi olla äiti - isä - isovanhempi. Ja tämän halusta ja ajasta sekä kyvystä tuntea nähdä ja kuulla oppilaan taipumukset ja lähtötaso jolle rakennetaan. Pitää myös osata luovuttaa seuraavalle asteelle ja siirtyä taustatueksi. Kahden tyttöni kohdalla siinä meni 15 vuotta. Mutta sos. asema ei ollut esteenä vaan viimeisen äärimmäistä kunnianhimoa vaativan motivaation luomisen vaikeus. No - ovathan suomalaisia huippuja sentään.
Sama koskee aikuisopiskelua - opettaessani joitain extreme lajeja edistymisen palkitsevuus motivoi. Joku kankea arkajalka alkaa uskoa itseensä ja muuttaa koko elämänasenteensa. Kunhan vain opella on aikaa ja kärsivällisyyttä.
Jos luokkayhteiskuntaa ei enää ole ja jos kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet kaikkeen, niin miksi keskiluokkaiset vanhemmat eivät sitten pidä lapsiaan köyhyydessä? Eihän sillä mitään väliä pitäisi olla, minkälaiset lähtökohdat lapsilla on, ja kaikki on vain itsestä kiinni, joten mitäpä sitä turhia kustantelemaan jälkikasvulleen keksiluokkaista elintasoa. Tulee vanhemmillekin huomattavasti halvemmaksi pitää lapset ryysyläisinä ilman kännyköitä ja tietokoneita. Jää enemmän rahaa itselle.
Satunnaiset pojannimet Jari ja Ben osoittautuvat lähemmässä tarkastelussa vähemmän satunnaisiksi. Molemmilla on nimittäin kaksi kaavamaista piirrettä: he ovat poikia ja kotoisin pääkaupunkiseudulta. Jos he olisivat tyttöjä ja kotoisin Kainuusta, niin monikaan ei olisi koskaan kuullut heistä halaistua sanaa. Se siitä itse omalla työllään kaiken ratkaisemisesta.
Lisäksi Jarin ja Benin lapsuudessa Suomessa oli muutama muukin köyhä kuin Jari ja Ben. Jos niin suuresta köyhien armeijasta ei olisi kukaan koskaan saavuttanut mitään, niin Suomen pitäisi siinä tapauksessa olla vielä jäykempi luokkayhteiskunta kuin Neuvostoliitto tai natsi-Saksa. Niissä kun molemmissa saattoi köyhä suutarin poika tai entinen asunnoton taiteilija nousta hyvinkin merkittäviin asemiin. Itse, omalla työllään, älykkyyttään hyödyntäen, niin kuin sanonta kuuluu. Seuraako siitä että näissä yhteiskunnissa kaikilla muillakin oli esteettömät sosiaalisen nousun näkymät edessään? Enpä usko, eikä sellaista johtopäätöstä voida tehdä Suomessakaan Jarin ja Benin esimerkkeihin nojautuen.
Eiköhän muutokset säätykierrossa johdu lähinnä siitä, että eri aikoina on erilaista vetoa ylös ja joinain aikoina jopa työntöä alas. 50-60-luvulla syntyneet ovat nousseet ja rikastuneet siksi, että heidän nuoruudessaan, pahan Kekkosen ja demarivallan aikana, maa oli ylipäänsä kovassa nousussa. Julkinen sektori tarvitsi virkamiehiä ja elinkeinoelämä tarvitsi insinöörejä ja ekonomeja. Tämä yhdistettynä siihen, että suurin osa kansasta oli kaupunkien työväkeä ja maaseudun pieneläjiä, johti väistämättä siihen että näistä ryhmistä piti nostaa nuorisoa uusiin ammatteihin.
Nykyään tilanne on aivan toinen. Keskiluokka on Kekkosen ajan talousnousun jäljiltä niin laajaa ja heillä on niin paljon omia lapsia, että sinne on aivan eri asia ruveta nyt kiipeämään vähävaraisesta perheestä. Hyvä kun edes keskiluokan omat lapset pysyvät vanhempiensa tasolla.
Tässä ei ole mitään tekemistä ns. ”moraalisilla syillä”. 50-60-luvun lapset eivät pärjäisi nykyoloissa yhtään sen paremmin kuin nykyajan lapsetkaan, ja toisin päin, nykyajan lapset menestyisivät Kekkosen ajan nousussa aivan yhtä hyvin kuin nykyiset 40-60 -vuotiaat silloin menestyivät. Vertailu pätee kaikkiin muihinkin aikoihin, esim. 30-luvun lapset eivät nousseet niin jyrkästi kuin nuorempansa, vaikka eivät olleetkaan miltään ominaisuuksiltaan sen huonompia. Yhteiskunta vain oli toinen.
Ymmärrän entistä vähemmän, mitä sisäinen ämpäri ajaa takaa. Miksi keskiluokkaisten vanhempien pitäisi pitää lapsiaan köyhyydessä? Eivätkö kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan, toivo heille parasta ja pyri kannustamaan heitä kaikin tavoin?
Miksi ihmisen synnyinpaikalla olisi merkitystä? Sarasvuo on syntynyt Turussa, Päivi Lipponen on alkujaan melkein Kainuusta suuren rakennemuutoksen Helsinkiin ajama siirtolaistyttö, Ben Z. on malliesimerkki siitä, miten toisen polven maahanmuuttaja menestyy Suomessa loistavasti, kunhan vain asenne on oikea.
Miksi ihmisellä pitäisi olla valtavasti rahaa ja kuuluisuutta, ennen kuin häntä voidaan pitää elämässään menestyneenä? Eikö mikään muu riitä kuin 34 miljoonan euron osakesalkku ja oma tv-ohjelma?
Jos köyhän perheen lapsi kouluttautuu ammattiin ja hankkii vanhempiaan paremman toimeentulon, se on minun mielestäni ihan riittävä menestystarina. Onnellinen elämä ei vaadi valtakunnallista kuuluisuutta. Useimmille ihmisille riittää, että he voivat tarjota lapsilleen vähän paremmat lähtökohdat kuin heillä itsellään oli. Vaurautta ja hyvinvointia on mahdollista rakentaa pikku hiljaa, sukupolvien työllä. Niin se on ennenkin tehty.
Harva pystyy Suomessa rikastumaan rehellisesti omalla työllään. Tämä on tietenkin suurelta osin sosiaalidemokraattien ansiota tämäkin. Tietysti paljon riippuu siitäkin, mitä ihminen on valmis tekemään rikastuakseen. Jotkut eivät kaihda mitään keinoja, vaan ovat valmiita turvautumaan rikoksiin tai myymään vaikka oman äitinsä. Jotkut ovat jopa valmiita myymään oman isänmaansa.
Ovatko WinCapita, sotaveteraanikeräyshuijaus ja muut vastaavat kannatettavia esimerkkejä siitä, miten ylitetään luokkarajat ja saavutetaan mediakuuluisuutta?
Haluaisin yhä kuulla, miksi köyhä kainuulaistyttö/poika ei muka nykyään pystyisi opiskelemaan lääkäriksi (jos älliä riittää), menemään töihin kainuulaiseen terveyskeskukseen ihan hyvällä palkalla ja olemaan onnellinen? Mikä estää?
Tai jos mediakuuluisuus on ihmiselle se kaikkein tärkein asia, niin voihan lääkärikin mennä perjantai-iltana karaokeen ja kuvitella olevansa tangokuningas. Niinhän tekevät nekin nuorekkaat eläkeläiset, joiden kuuma ja kiihkeä taiteilijaveri ei anna heille hetken rauhaa, vaikkei kaikista silti voi tulla tangokuninkaita.
Miten keskiluokkaisen elämän tarjoaminen lapsille voi olla sen kannustavampaa tai parempaa kuin köyhyyskään, jos kerran köyhyys ei estä mitään ja kaikilla on koko ajan mahdollisuus kaikkeen kaikissa tilanteissa? Miksi köyhyys ylipäänsä olisi mitenkään vältettävä ja kielteinen asia, jos siihen ei sisälly mitään elämää ja valintoja rajoittavaa?
Synnyinpaikalla ei välttämättä olekaan niin merkitystä, mutta sillä, missä käy koulunsa ja viettää nuoruutensa, alkaa jo olemaan. Vai tunnetko sinä moniakin yhteiskunnan huipulle nousseita kainuulaisnaisia? Varmasti muitakin kuin rikkaita ja kuuluisia voidaan pitää menestyneinä, mutta säätypyramidin ylin huippu on kuitenkin se mikä kertoo sosiaalisiin asemiin valikoitumisen mekanismeista kaikkein selvimmin. Jos sinä sanot minulle, että Jari Pihtiputaalta on niin menestynyt, että hänellä on mersu, niin se ei sano minulle mitään sillä en tunne ketään Jaria Pihtiputaalta. Mutta jos sanot, että Ben Zyskowiczilla oli pienenä köyhät vanhemmat, niin voin tehdä tai olla tekemättä siitä sen johtopäätöksen, että köyhyys ei vaikeuta mitään asioita millään tavalla, koska tiedän kenestä puhut.
Suomessa on muuten yksi naispoliitikkokin, joka on päässyt aika korkeaan asemaan, vaikka onkin vain työläisperheen tyttö Kalliosta. Jos tämä tarkoittaa sitä, että naisten asemassa ei ole enää mitään epäkohtia miehiin verrattuna, eikä köyhien asemassa rikkaisiin verrattuna, niin haluaisinpa kuulla kuinka Katainen ja Niinistö julistavat tuota johtopäätöstä seuraavissa vaalikampanjoissaan. Taitaa jäädä kuulematta, onneksi.
Lipponen käsittelee otsikkonsa alla kahta eri ongelmaa.
Kysymys syrjäytymisestä ei mielestäni varsinaisesti kuulu säätykierron estymisen alaan. Osa noista noin 20% ikäluokasta jotka ovat ”kadonneet tilastoista” eivät välttämättä ole ongelma. He pitävät esimerkiksi välivuotta. Mutta suuri osa saattaa olla tuuliajolla, sosiaalisten, mielenterveyden ym. ongelmien ja yleisen näköalattomuuden takia. Yksi riskialtis osaryhmä tästä joukosta saattavat olla humanitaarisin perustein otetut maahanmuuttajat.
Mutta jos jätetään huomiotta nuo syrjääntyneet, niin se seikka että akateemisten vanhempien lapset menevät todennäköisemmin yliopistoon ei mielestäni välttämättä ole ongelma. Varakkaissa oloissa kasvava lapsi saa toki kehittäviä leluja ja pääsee kielikursseille ulkomaille, jolloin koulumenestys paranee. Samoin varakkaan perheen äiti luultavasti on koulutettu ja tarjoaa lapselle parempaa vuorovaikutusta ensi elinvuosien aikana, mikä korreloinee positiivisesti joidenkin lapsen mitatun älykkyyden osa-alueiden kanssa. Mutta miten nämä perheiden varallisuus- ja koulutuserot sitten olisi kompensoitava, jotta varakkaan perheen lapsi ei olisi etulyöntiasemassa ja jotta yliopistoihin valikoituisivat vain synnynnäisesti lahjakkaimmat? Yksi mahdollisuus olisi menetellä kuten Spartassa ja ottaa kaikki lapset yhteiskunnan huostaan jo pieninä ja antaa kaikille samanlainen kasvatus ja koulutus. Toinen vaihtoehto olisi se, että tulonsiirroin varmistetaan että köyhän perheen lapsi saa elää materiaalisesti yhtä rikasta elämää kuin rikkaan perheen lapsi. Ja jos perheen äiti on kouluttamaton, niin tämä olisi huomioitava vielä lisäpanostuksella niin, että näiden lasten olisi saatava elää materiaalisesti rikkaampaa elämää kuin rikkaan perheen lapsen. Vielä kolmas kompensointimenetelmä olisi pakollinen disinformointikoulutus (tai ”lääkitys”) varakkaiden perheiden lapsille, jolla nimenomaan pyrittäisiin huonontamaan heidän koulumenestystään.
Nähdään että nuo täydellisen kompensoinnin menetelmät ovat utopistisia tai muuten toteuttamiskelvottomia. On luonnollinen asia, että varakkaat ovat etulyöntiasemassa. Kyse on siitä kuinka suuri heidän etulyöntiasemansa pitää olla. Suomessa Lipposen PISA-viittauksen mukaan ollaan onnistuttu kompensoinnissa kansainvälisesti katsoen hyvin jo nyt. Lipponen ei esitä mitään näyttöä, että siirtyminen nykytilanteesta tuon tasa-arvoutopian suuntaan olisi yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.
Sisäinen ämpäri kysyi: ”Miten keskiluokkaisen elämän tarjoaminen lapsille voi olla sen kannustavampaa tai parempaa kuin köyhyyskään…? Miksi köyhyys ylipäänsä olisi mitenkään vältettävä ja kielteinen asia…?”
En tiedä. En ymmärrä, mitä sinä tarkoitat keskiluokkaisella elämällä. Todennäköisesti eri asiaa kuin minä. Mahdollisesti jopa jotain kielteistä. Köyhyys sinänsä ei välttämättä ole kielteinen asia. Monethan jopa valitsevat sen tarkoituksella eettisistä syistä, vaikka köyhyyteen samalla totta kai sisältyy monia elämää ja valintoja rajoittavia asioita.
Minun mielestäni ihmisen materiaalinen köyhyys tai rikkaus ei määritä sitä, miten älykäs / tyhmä / sivistynyt / lukenut / lapsiaan rakastava / kannustava / mukava / hyvä / paha / menestynyt / jne. hän on.
Kaikki vanhemmat toivottavasti paitsi kasvattavat lapsensa omien arvojensa mukaisesti myös kannustavat lasta tekemään elämästään kykyjensä mukaisesti juuri sellaisen kuin lapsi itse haluaa. Ja mieluummin niin, että pientä potkua perseelle, jotta pienokainen jaksaa taapertaa ylämäkeen.
”Säätypyramidin ylin huippu” on käsite, jota minä en tunne enkä suostu tunnustamaan tai kunnioittamaan. Minä olen elänyt Suomessa, jossa oletetun ”säätypyramidin” huippumiehet ja -naiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. Ja tämä on se yhteiskuntamalli, jonka minä haluan siirtää eteenpäin.
Minulle Tarjaa suurempi sankari on todellakin Jari Pihtiputaalta. Ei se Jari, jolla on mersu, vaan se toinen, jonka suku on jo kymmenennessä polvessa viljellyt sitä samaa pihtiputaalaista tilaa, aina pikkuhiljaa sukupolvelta toiselle parantaen. Jari Pihtiputaalta tekee paljon parempaa ja tärkeämpää työtä Suomen ja maapallon säilymisen ja pelastamisen eteen kuin satunnainen johtavaan asemaan päässyt poliittinen broileri, joka luulee pelastavansa maailman tuhoamalla oman synnyinmaansa.
Se, että suutarinperheen äpärälapsi Gruusiasta tai työläisperheen tyttö Kalliosta sattuu pääsemään korkeaan poliittiseen asemaan ei lähtökohtaisesti ole hyvä tai huono asia tai kerro mistään mitään. Historia ratkaisee. Ja historian kirjoittavat aina voittajat. Että siinä mielessä gruusialaisella viiksivallulla menee jo hieman huonommin.
Mistä tulikin mieleeni, että onko Uudella Suomella mitään käytäntöä sen suhteen, että onko tähän vaaliblogiin kirjoittavilla poliitikoilla minkäänlaista velvollisuutta vastata kysymyksiin ja antautua keskusteluun äänestäjien kanssa? Luulisi tietysti, että jokainen poliitikko käyttäisi hyväkseen kaikki mahdolliset tilaisuudet käydä dialogia äänestäjien kanssa.
Itse olisin ainakin kiinnostunut kuulemaan Päivi Lipposen vastauksen tuossa kommentissa no. 2 esitettyihin kysymyksiin. Ne eivät ole edes mitään kettuilua, vaan äänestäjillä on oikeus tietää ehdokkaan nykyinen suhtautuminen 70-lukulaiseen menneisyyteen. Varsinkin kun Suomessa näistä asioista ei ole missään vaiheessa tehty julkisesti loppuselvitystä, toisin kuin esim. Itä-Saksan Stasi-oikeudenkäynneissä.
”Vielä kolmas kompensointimenetelmä olisi pakollinen disinformointikoulutus (tai ”lääkitys”) varakkaiden perheiden lapsille, jolla nimenomaan pyrittäisiin huonontamaan heidän koulumenestystään.”
Unohtui edeltä neljäs ja realistisin kompensointikeino eli positiivinen syrjintä, eli yliopistoihin pyrittäessä voitaisiin suosia köyhien perheiden lapsia sillä perusteella että he todennäköisesti ovat lahjakkaampia kuin koulutodistuksista tai pääsykoemenestyksestä voisi päätellä. Tämä ei välttämättä olisi varakkaiden perheiden lapsilta pois, koska he voisivat mennä ulkomaille opiskelemaan jos eivät Suomeen pääse.
”Unohtui edeltä neljäs ja realistisin kompensointikeino eli positiivinen syrjintä, eli yliopistoihin pyrittäessä voitaisiin suosia köyhien perheiden lapsia sillä perusteella että he todennäköisesti ovat lahjakkaampia kuin koulutodistuksista tai pääsykoemenestyksestä voisi päätellä. Tämä ei välttämättä olisi varakkaiden perheiden lapsilta pois, koska he voisivat mennä ulkomaille opiskelemaan jos eivät Suomeen pääse. ”
Kieltämättä oiva havainto, johon olisi hyvä kuulla Päivi Lipposenkin mielipide. Olisiko hän valmis siihen, että hänen omat lapsensa asetettaisiin alemmalle sijalle mahdollisuuksissa päästä opiskelemaan, johtuen hänen ja puolisonsa koulutuksesta ja asemasta yhteiskunnassa. ”Positiivinen syrjintähän” on nimensä positiivisuudesta huolimatta sitä itseään - syrjintää, jossa todella syrjitään jotakuta jonkun toisen eduksi.
Eli jos tasa-arvoistaminen on aatteelisesti tärkeää, olisiko Lipponen äitinä ja vanhempana valmis asettamaan omat lapsensa toiselle sijalle ja köyhempien perheiden lapset heidän edellensä esim. pyrkimisessä hyviin kouluihin ja yliopistoon?
Itse en ole moiseen valmis, en opettajana, enkä vanhempana. Haluaisin kuulla ehdokkaan vastauksen.
T. Hippo.
Kansanedustaja Päivi Lipposen kirjoitelmasta nousee väistämättä mieleeni hänen kirjallinen esikuvansa.Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla-romaanissa kirkkoherran puoliso Ellen Salpakari muistuttaa tahattoman paljon,jopa koomisuuteen asti kirjoittajaa.Poliittisesti aktiivinen ,koulutettu,voimakastahtoinen nainen,jonka onnettomuus on miehensä kautta tapahtuva vaikuttaminen ja kirkasotsainen ideologisuus naiviuteen asti.Sosialidemokraattinen kirjailija osasi ivata myös feminismiä,jota Ellen kirjassa edusti.Onneksi ajat ovat muuttuneet Suomessa ja sääty-yhteiskunta luokkarajoineen on kadonnut.Ainoastaan mielikuvitusmaailmasta sen vielä löytää.Toivonkin kirjoitelman laatijalle arkirealismia ja itsenäisyyttä ja tosiasioiden tunnustamisen taitoa.
Päivi Lipponen vastaa
Olen ollut todella ilahtunut, että blogini on herättänyt keskustelua ja vielä asiallista keskustelua. Harvoin olen kokenut, että ihmiset ottavat näin suoraan kantaa omilla nimillään. Tämä antaa minulle intoa ja luottamusta politiikkaan. Minäkin siis vastaan suoraan, ilman lue huuliltani -kaunisteluja.
Ennen kansanedustajan työtäni toimin aikuislukion lehtorina reilut 10 vuotta. Se on työtä ihmisen älykkyyden kanssa. Työkokoemukseni ja tutkimusten perusteella olen sitä mieltä, että kouluosaaminen ja koulussa pärjääminen eivät korreloi ihmisen lahjakkuuden kanssa.
Mikä sitten määrittää kouluosaamista? Tutkimusten mukaan esim. opettajat puhuvat kieltä, jonka ymmärtävät parhaiten akateemisten perheiden lapset. Tutkimuksen mukaan perheen sosiaalinen tausta (koulutus, varallisuus) vaikuttavat merkittävästi lapsen kouluosaamiseen.
Ihan paljasjalka sosiologina oivaltaa ympärilleen katsellessa, että perheen kannustus, henkinen tuki ja taloudelliset mahdollisuudet helpottavat lapsen koulutietä. Tai toisinpäin nyt on Suomessakin jo havahduttu ongelmaan: työttömyys periytyy kolmannessa polvessa. Väitän, että ”kadonneet lapset” ovat aivan yhtä fiksuja kuin muutkin, mutta näköalattomuus ja heikko itsetunto kumpuavat elämänpiiristä.
Kuka nyt todella haluaisi rakentaa elämänsä legendaarisen ja pikkuruisen ”sossun tuen” varaan ja elellä vanhana poikana vanhempiensa nurkissa?
Minusta on erittäin tärkeätä, että lapsia, joiden perhetausta on heikompi, tuetaan.
Väittelin tohtoriksi kansakoulujen perustamisesta. Tuolloin koulun tehtävä oli tietyn arvomaaliman omaavan kansan kasvattaminen tulevaa kansallisvaltiota varten. Olen syntynyt 1967 ja ollut koulussa 70-luvulla. Tuolloin koulu oli vielä selkeästi kansalaisten kasvattamisen väline. Kouluissa oli rauhankasvatusta ja puhuttiin solidaarisuudesta kehitysmaita kohtaan, kuten blogissani kerroin.
Opettajani olivat upeita. Ajattelen edelleen, että työ maailman rauhan eteen ei ole turhaa työtä. Pidän kehitysmaiden riistoa vääränä ja tuomitsen ihonväriin perustuvan syrjinnän. Totalitarismia oli se oikeistolaista tai kommunistista en kannata.
Peruskoulu oli varsinainen demareiden innovaatio. Se antoi jokaiselle lapselle mahdollisuuden opiskella ja saada lukiokelpoisuus. Aiemmin oli pitänyt pyrkiä kansakoulusta oppikouluun. Tämä edellytti, että vanhemmat olivat valmiita maksamaan oppikoulusta, mutta ennen kaikkea he ymmärsivät kannustaa 9-vuotiasta pyrkimään oppikouluun. Maaseudulla ei edes ollut oppikouluja, vaan 10-vuotiaat lapset piti lähettää ja kustantaa kaupunkiin asumaan.
Onko se tasapäistämistä, että annetaan ihmiselle mahdollisuus opiskella sitä mitä hän haluaa tai niin pitkälle kuin rahkeet riittävä. Miksi ihmisen pitäisi syntyä köyhäksi, elää köyhänä ja lopulta kuolla köyhyyteen köyhänä?
PISA tutkimus todistaa, että peruskoulun avulla on saatu viisi miljoonaisen kansan ”lahjakkuusreservit” täyteen käyttöön.
Kansanedustajana työskentelen näköalapaikalla. Nyt koen vahvasti, että sosiaalinen kierto pysähtyy. Järvinen ja Kolbe ovat kirjoittaneet teoksen Luokkaretki hyvinvointiyhteiskuntaan. Siinä puhutaan luokkaretkestä, jonka molemmat kirjoittajat ovat tehneet. Kannattaa edes silmäillä kirjaa.
Väitän, että ihmisten välinen eriarvoisuus alkaa kasvaa Suomessa, sillä koulutuspääoma alkaa kasaantua siinä missä muukin pääoma. Valveutuneet vanhemmat kykenevät ohjaamaan lastaan, mutta kuka pitää huolen siitä, että ”kadonneiden lasten” määrä ei enää kasva?
Päivi Lipponen
”Työkokoemukseni ja tutkimusten perusteella olen sitä mieltä, että kouluosaaminen ja koulussa pärjääminen eivät korreloi ihmisen lahjakkuuden kanssa.”
Tämä on erittäin suurta puppua, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Aivan varmasti lahjakkuus (=älykkyys) korreloi koulumenestyksen kanssa. Lahjakkuus ei varmastikaan selitä kokonaan koulumenestystä, mutta suuren osan kuitenkin.
Koulussa menestyminen on älykkyyden ja ahkeruuden tulo. Ihan kuten tehty mikä tahansa työn tulos on työn tehokkuuden ja työajan tulo. Jos käytössä on kaivuri, niin ojaa syntyy tunnissa saman verran kuin lapiolla viikossa. Aivan samalla tavalla lahjakas oppii tunnissa sen mitä tyhmempi viikossa.
”Tutkimuksen mukaan perheen sosiaalinen tausta (koulutus, varallisuus) vaikuttavat merkittävästi lapsen kouluosaamiseen.”
Onko tutkimuksessa huomioitu sitä, että älykkyys vaikuttaa koulutusasteeseen ja varakkuuteen? On helppo todeta, että tilastollisesti menestymisen taustalla on älykkyys.
Näkisin että työttömyys, päihde- ja mielenterveyden ongelmat ovat oma ongelmakokonaisuutensa, tietynlainen yhteiskunnallinen sairaustila joka tarvitsee hoitoa. Puoluekannasta riippumatta ihmiset kannattavat näiden ratkaisemista.
Mutta ’terveessä’ osassa yhteiskuntaa varakkuuserot ja siitä väkisinkin seuraava epätasa-arvo erilaisiin perheisiin syntyneiden lasten välillä on normaalimpi, hyväksyttävissä oleva vaikkakaan ei miellyttävä seikka. Ne jotka hyväksyvät suuremmat varakkuuserot ovat oikeistolaisia, ne joilla toleranssi on pienempi vasemmistolaisia.
Ns yleisälykkyys on erilaisiin perheisiin adoptoituja identtisiä kaksosia tutkimalla todettu varsin hyvin perinnölliseksi. Toisaalta on myös todettu että varhaislapsuuden virikeympäristö vaikuttaa älykkyyteen (esimerkiksi USA:n mustien mitattuihin älykkyystuloksiin on pystytty vaikuttamaan tällaisilla ohjelmilla). Ja itse koulutustasokin vaikuttanee älykkyystesteissä pärjäämiseen, testeihin voi ’valmistautua’. Mitatuissa älykkyystuloksissa, esimerkiksi koulumenestystä ennustavissa testeissä, vaikuttaa sekä perinnöllinen että ympäristön osatekijä.
Vasemmistolaisten ajatusmaailmassa perinnöllinen (geneettinen) vaikutus on ongelmallinen. Halutaan mieluummin nähdä että mitatut älykkyyserot ovat ympäristön ja siis varallisuuserojen tuottamia. Lipponenkin puhuu ”ihmisen lahjakkuudesta”, mutta tämä oikea lahjakkuus ei kuitenkaan ole sitä mitä varallisuuserot tuottavat. Avoimeksi jääkin mitä Lipponen tarkoittaa tällä oikealla lahjakkuudella.
Toisaalta kun älykkyystestit ennustavat hyvin sitä mihin ne on kehitetty, eli menestymistä koulussa ja opinnoissa, niin miksi menestyminen näissä testeissä ja koulussa ei saisi vaikuttaa jatko-opintoihin pääsyyn? Positiivinen syrjintä koulutukseen valittaessa esimerkiksi vanhempien varattomuuden perusteella on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta perusteltua, jos ne jotka on positiivisen syrjinnän kautta valittu opintojen jälkeen vaurastuttuaan ja itseään edelleen kehittäessään pystyvät tuottamaan yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin ne jotka positiivisen syrjinnän takia jäivät valitsematta olisivat pystyneet.
Tulo- ja varallisuuserojen olemassaoloa voidaan perustella kannustusvaikutuksella. Ihminen ponnistelee enemmän saadakseen itselleen ja jälkeläisilleen paremman elämän; mutta tämä ponnistelu koituu myös koko yhteiskunnan hyväksi. Jos eri perheiden lasten keskinäisen tasa-arvon toteuttamiseksi lapset täysin eristetään vanhempien varallisuusasemasta, menetetään tätä kannustusvaikutusta. Kannustusvaikutuksen ja lasten keskinäisen tasa-arvon välille täytyy löytää sopiva tasapaino; luontevimmalta minun mielestäni tuntuu että tasapainossa varakkaampien vanhempien lasten pitääkin olla jonkin verran etulyöntiasemassa
””Onko se tasapäistämistä, että annetaan ihmiselle mahdollisuus opiskella sitä mitä hän haluaa tai niin pitkälle kuin rahkeet riittävät.”"
Ei se ole tasapäistämistä, että ihminen nimenomaan ’saa mennä niin pitkälle kuin rahkeet riittävät’.
Se on tasapäistämistä, että tähän valintaan puututaan ja pyritään tuottamaan kaikista samanlaisia ’eriarvoisuuden eliminoimisen’ nimissä. Missä yhteiskunnallinen ’ohjaus’ ulotetaan kotien sisälle, yleiseen käyttäytymiseen, ’sopivaan ajatteluun’ ja pyritään luomaan illuusio yhteiskunnan yleisestä kaikkivoipaisuudesta. Tämänkaltainen politiikka on kaikki valetta ja jokainen demari tietää tämän. Pikkuhiljaa tämän tietää myös kaikki muutkin. Tarkoitus on johtaa harhaan ja pysyä vallassa.
””Miksi ihmisen pitäisi syntyä köyhäksi, elää köyhänä ja lopulta kuolla köyhyyteen köyhänä?”"”
Se ei sitten ole kenenkään kolmannen osapuolen päätettävissä kuinka ihminen elää oman elämänsä.
Nyyhkimisen ja ”mukana itkemisen” sijaan ihmiset voisivat aloittaa prosessoimaan vaikkapa todellisuuden hyväksymistä. Vain tätä kautta voidaan rakentaa jotain järjellistä, loogisesti koherenttia ja suhteellisen kestävää yhteiskuntaa, joka kantaa myös ne, jotka eivät itse siihen pysty. Nyt demareiden aikakauden jäljiltä yhteiskunta kantaa sellaista kuormaa ihmisiä, jotka olisivat täysin kykeneviä hoitamaan itsensä. Tässä tilanteessa luonnollisesti ne, jotka tarvitsevat hoitoa jää hoitamatta - yhteiskunta kun ei todellisuudessa ole kaikkivoipainen.
Rasse kirjoitti: ”Tulo- ja varallisuuserojen olemassaoloa voidaan perustella kannustusvaikutuksella. Ihminen ponnistelee enemmän saadakseen itselleen ja jälkeläisilleen paremman elämän; mutta tämä ponnistelu koituu myös koko yhteiskunnan hyväksi.”
Tämä perustelu ontuu yhä enemmän sitä mukaa mitä vauraammaksi yhteiskunta käy. On vaikea kuvitella nykyajan äitien ja isien ponnistelevan siksi että he saisivat lapsilleen paremman elämän kuin mitä heillä itsellään oli lapsuudessaan, sillä 80-luvun lapsilla oli jo kaikkea. ”Sinun on saatava Blue-Rayt, koska minulla oli vain VHS-videot” ei kuulosta kovin traagiselta lapsuudentraumalta, jota isä pojalleen heikkona hetkenä kyynel silmässä purkaa. Samoin nykyisessä yltäkylläisyydessä olisi ehkä jo aika nähdä hyvälle koulutukselle muitakin kannustimia kuin varallisuuserot eli raha. Ajatus lääkäristä, joka parantaa sairaita, tai papista joka siunaa vainajia vain siinä tapauksessa että saa siitä tukuittain rahaa, ei mielestäni ole hyvän yhteiskunnan hengen mukainen.
Aallonharja kirjoitti: ”Nyt demareiden aikakauden jäljiltä yhteiskunta kantaa sellaista kuormaa ihmisiä, jotka olisivat täysin kykeneviä hoitamaan itsensä.”
Saako kysyä, montako tällaista ihmistä tunnet lähipiiristäsi ja olet kykeneviksi tutkinut? Oletko lääkäri?
”Saako kysyä, montako tällaista ihmistä tunnet lähipiiristäsi ja olet kykeneviksi tutkinut? Oletko lääkäri? ”
Onhan näitä. Tyypillistä demaria muuten, että diagnoosiin tarvitaan lääkäri ja vuosien syväluotaus joistain freudilaisista traumoista tms, kun terve järki sanoo, että jos asenne on vanhalla vasemmistopunkkarilla edelleen ’fuck the system’ niin kaveri on vain asenneongelmainen. Toisaalla osoittaa olevansa monipuolisesti lahjakas, mutta ei yksinkertaisesti viitsi, koska systeemi on sitä ja tätä ja baad corporations dude.
Näitä tapauksia riittää. Tosin, sosiaalidemokraattiseen standardi-ihmiseen näillä on pitkä matka ja suosittelenkin näille aina yrittämistä. Ulkoistaa vain kirjanpidon jollekin muulle, joka tämän homman osaa kunnolla. Simppeliä eikä tarvitse edes vuosikymmenien ravaamista yhteiskunnan luukuilla hakemassa aina uutta ’hyväksytty’ -leimaa otsaansa, että pääsee seuraavaan putkeen odottamaan taas uutta leimaa.
Päivi Lipponen puhuu pötyä älykkyyden ja menestymisen yhteydestä. Tosiasiassa sadat eri tutkimukset ovat osoittaneet jo kauan sitten, että koulumenestyksen tärkein yksittäinen ennustaja on yleisälykkyys ja sen ns. g-faktori. Toiveajattelu ei muuta tätä tosiasiaa.
On jotenkin tyypillistä demareille ja vanhoille vasemmistolaisille, että silloin kun tutkimukset ja omat tuntemukset ovat ristiriidassa, uskotaan mieluummin omia tuntemuksia - tosiasiat voidaan sivuuttaa, jos ne eivät tunnu mukavilta! Tälle ajatukselle rakentui koko Neuvostoliitto.
Tosiasiassa Lipponen on älyllisesti epärehellinen. Tähän hänelle on toki oikeus. Mutta itsepäinen tosiasioiden kieltäminen ei anna kovin hyvää kuvaa poliitikon realismin tajusta.
Tässä vielä alan 52 professorin julkilausuma aiheesta, joka on julkaistu älykkyystutkimuksen arvostetuimmassa lehdessä, Intelligencessä. Se todistaa, että 1) älykkyys on pitkälti periytyvä ominaisuus ja 2) että se vaikuttaa paljon koulumenestykseen.
http://www.udel.edu/educ/gottf…stream.pdf
Mitä niin pelättävää näissä tosiasioissa on, että ne pitää jatkuvasti kiistää? Minusta on kaunis ajatus, että ihminen voi ylittää synnynnäisen säätynsä ja sosiaaliset rajansa omilla kyvyillään. Eikö teistä?
Aallonharja kirjoitti: ”Tyypillistä demaria muuten, että diagnoosiin tarvitaan lääkäri ja vuosien syväluotaus joistain freudilaisista traumoista”
Sekin on tyypillistä demaria, että oikeusprosessiin tarvitaan esitutkinta ja laillinen käsittely. Tyrmään vaan kaikki vähänkin epäilyttävät suoraan kadulta eikä mitään tutkimuksia. Sanoohan sen jo terve järkikin. Vasemmistopunkkareista sen verran, että Kollaa kestää -yhtyeen laulaja on nykyiseltä ammatiltaan professori.
Tammelbacka kirjoitti: ”Tässä vielä alan 52 professorin julkilausuma aiheesta, joka on julkaistu älykkyystutkimuksen arvostetuimmassa lehdessä, Intelligencessä”
Tuo mielipidekirjoitus julkaistiin Wall Street Journalissa, eikä se todellakaan edusta koko tiedemaailman kantaa esittämiisi väitteisiin. Tiedeyhteisöllä ei edes ole mitään yksiyhteistä varmaa kantaa koko kysymykseen, joten on aika härskiä vääristelyä väittää joidenkin Bell Curven puolustelijoiden mielipidettä ainoaksi oikeaksi totuudeksi. Ja eri meiltä olevia ”Neuvostoliitoksi”. Vaikuttaa pahasti siltä, että olet itse valikoinut lukuisista tieteellisistä oletuksista sen, joka vastaa parhaiten omia mutu-tuntemuksiasi ja poliittisia halujasi.
”1) älykkyys on pitkälti periytyvä ominaisuus”
Jopa tuo oma linkkisi antoi ympäristön painoarvoksi ”älykkyyden” määräytymisessä enimmillään 60%! Siitä voi päätellä, kuinka suureksi ympäristön osuus arvioidaan vähemmän äärilaitaa edustavissa tutkimuksissa. Millä tahansa muulla elämänalueella 60%:n eriarvoisuus todettaisiin huutavaksi epäkohdaksi, mutta tässä asiassa siihen eräät näköjään suhtautuvat ihan hyväksyttävänä asiantilana. Se kuuluisa naisten eurokin on ”vain” 20% pienempi kuin miesten, ja sitä sentään jopa kokoomuksessa monet pitävät epäkohtana.
Totta, alisuoriutuvia nuoria on liikaa. Ilmainen koulutus pitää säilyttää. Ne, jotka eivät halua opiskella, eivät pääse töihin, koska työpaikkoja ei ole tarpeeksi. Työpaikkoja tarvitaan paljon enemmän, kaiken ikäisille.
Nuorella on vapaus valita oma tiensä, ei tarvitse noudattaa vanhempiensa mallia. Itsekin olen suvun ensimmäinen ylioppilas, ja ensimmäinen akateemisesti koulutettu. Parikymmentä vuotta tein koulutusta vastaavia töitä, sitten kävi ovi, olen liian vanha, vm. 54. Nyt kuulu luokkaan rikolliset ja juopot. Surku pois, en saa mitään tukia puolison tulojen takia, joten en ole yhteiskunnan loinen. Mihin luokkaan pitäisi lapseni samaistua? Meitä vuoristoratailijoita on Suomessa monta. Ihmisten jakaminen yhteiskuntaluokkiin on lähinnä yhteiskuntatieteilijöiden työkalu.
Suomessa on vähän ihmisiä, jokainen on tärkeä, ketään ei saa syrjäyttää. Sen vuoksi koulutus ja työllistyminen ovat hyvin tärkeitä asioita koko valtakunnan kannalta. Työttömänä olo on alisuoriutumista. Työttömiä on paljon, vajaa puoli miljoonaa. Työpaikkoja on liian vähän, pääomia työpaikkojen luomiseen käytetään Suomessa liian vähän, on pääomavaje. Ulkomaalaista rahaa ei maahamme virtaa riittävästi, kotimaista rahaa virtaa maasta liikaa pois.
Ihmisjoukossa älylliset erot pyrkivät tasoittumaan, tyhmät saavat keskimäärin älykkäämpiä jälkeläisiä kuin itse ovat, älykkäät keskimäärin tyhmempiä jälkeläisiä. Näin älykkyysosamäärän keskiarvo pysyy satasena.
Opettajakoulutuksessa pitäisi kiinnittää huomiota tasapuolisuuteen, kaikkia lapsia tulee kannustaa, ei vain akateemisten lapsia. Olen lukenut hieman nykyisiä opettajaksi valmistuvien oppikirjoja, koska lapseni on lukihäiriöinen. Havaitsin kaikenlaista ”jälkeenjäännyttä tietoa” esimerkiksi lukihäiriöstä: lukihäiriöiset tulevat ”virikeköyhistä perheistä”, missä lapsille ei lueta. Ei siis ihme, että ala-asteella nuori opettaja sanoi suoraan lapselleni, että turha yrittää ysejä. Onneksi lapseni ei lannistunut vaan on tällä hetkellä abiturentti, yksi e on jo suoritettu yo-tutkinnosta.
””Sekin on tyypillistä demaria, että oikeusprosessiin tarvitaan esitutkinta ja laillinen käsittely.”"
Tyypillistä demaria oikeuskäytännössä on, että lakia käytetään pedagogisena työkaluna ”kansan sivistämiseksi” ja se, että lakiin kirjaillaan täysin absurdeja pykäliä mm. posiitiivisesta syrjinnästä. Eli laki on demareille pelkästään ideologinen työkalu kansan valjastamiseksi ’puolueen omiin tarpeisiin’ ja vallan säilyttämiseksi.
””Tyrmään vaan kaikki vähänkin epäilyttävät suoraan kadulta eikä mitään tutkimuksia. Sanoohan sen jo terve järkikin.”"
No nyt en ihmettele, että demareilla on hieman vaikeuksia todellisuuden hahmottamisessa jos tämä edustaa ’tervettä järkeä’. Tämä kun puhuu siitä realitivistisesta hihhuloinnista ’että mistä kukaan voi tietää mistään mitään ellei asiat ole jotenkin ilmoitettu ylhäältä käsin’.
Sinänsä mykistävää, että tämä indoktrinointi on päässyt etenemään näinkin syvälle, että jo perusasiat tavallisesta inhimillisyydestä ovat näinkin autuaan hukassa.
Hyvä esimerkki siis siitä mihin sosialistinen indoktrinaatio pyrkii erittäin johdonmukaisesti: vääristämään asioita ja johtamaan harhaan siinä määrin, että kukaan ei tiedä mikä on oikein ja mikä on väärin, ellei tätä ilmoiteta puolueen taholta. Tämä näkyy muuten ilmiselvästi myös siinä, että nykyisin ihmiset ovat täysin valmiita hyväksymään niinkin täydellisen absurdin tavoitteen kuin ”eriarvoisuuden eliminoimisen”. Tämä on puhtaimmillaan siis perinteistä aivopesua, indoktrinointia, valehtelua ja erittäin härskiä vallankäyttöä. Vallankäyttöä, jolla ei ole mitään todellista substanssia kuin ainoastaan itseisarvollisesti pysyä vallassa.
Terve ja inhimillinen järki kysyy ensimmäisenä eriarvoisuuden eliminoimisesta, että:
1. mitä vikaa ja läpeensä ’pahaa’ on eriarvoisuudessa?
2. Jos eriarvoisuus poistetaan eikö silloin ole kysymys täydellisestä orjuudesta, koska pyrkimys parempaan on kielletty?
3. kuka sanoo missä on ihmisen standardi, jota ei saa ylittää eikä alittaa, koska muuten syntyy väistämättä eriarvoisuutta?
4. käytetäänkö näin makaaberia tavoitetta vain harhaanjohtamiseen täysin tietoisesti, että ’eriarvoisuus’ -käsitteenä on loputon eksploitaation lähde tyhjälle vallankäytölle?
”Tuo mielipidekirjoitus julkaistiin Wall Street Journalissa, eikä se todellakaan edusta koko tiedemaailman kantaa esittämiisi väitteisiin.”
Höpö höpö, turha yrittää vähätellä. Se julkaistiin Intelligecessä, kuten edellä sanoin. Jos sinä menet ja kopioit sen Hesariin, se ei tee siitä ”vain Hesarin mielipidekirjoitusta”.
Intelligence on älykkyyden tunnetuin tutkimuslehti ja julkilausuman 52 allekirjoittajaa ovat alan eniten julkaisseita älykkyystutkijoita. Se oli siis huomattaavasti enemmän kuin satunnainen ”Bell Curven puolustelijoiden” puheenvuoro. Ja se on HUOMATTAVASTI enemmän kuin sinun tai Päivi Lipposen oma mutu.
Jos silti haluat uskoa mieluummin omia ennakkoluulojasi kuin tieteellistä tietoa, niin sinulla on siihen täysi oikeus. Älä sitten ihmettele, kun joku osoittaa sinun olevan väärässä.
Kysyn silti uudelleen: mikä näissä älykkyystuloksissa on niin pelottavaa, että ne pitää jatkuvasti kiistää vähättelyllä, vääristelyllä ja henikilökohtaisuuksilla?
Jos hyvä peruskoulutus takaa sen, että lahjakkaimmat ihmiset voivat pärjätä heikosta sosiaalisesta taustastaan huolimatta, niin eikä se ole pelkästään hyvä asia?
Ei tullut vastausta, minkä valtion ylistyslauluja te lauloitte aikoinaan.
Taidan tietää mikä maa oli kyseessä.
Ainoa keino, millä te saisitte minua äänestämään puoluettanne, on se, että puolueenne tekee selväksi olleensa väärässä, kun ihaili Neuvostoliiton poliittista systeemiä. Niin kauan kun te välttelette asian tunnustamista ja anteeksipyyntöä, en tule puoluettanne äänestämään.
Uskoisin, että kaltaisiani on muitakin.
Minä ymmärrän, jos Suomessa, suomalaiset, laulavat Suomea ylistäviä poliittisia lauluja, mutta sitä en ymmärrä, miten joku voi ylistää sellaista valtiota, joka 1900-luvulla aiheutti niin paljon tuhoa ja kyyneleitä, myös meille suomalaisille.
Ette te pääse historiaa pakoon tai piloon, eivät tuollaiset asia unohdu. Anteeksi voitte saada, jos pyydätte. Se osoittaisi teiltä poliittista selkärankaa. Silloin saattaisin teitä äänestää, nykytilanteessa en.
”Intelligence on älykkyyden tunnetuin tutkimuslehti ja julkilausuman 52 allekirjoittajaa ovat alan eniten julkaisseita älykkyystutkijoita.”
Intelligence on tuon mielipidekirjoitelman puuhamiehen itsensä perustama lehti, jolla ei ole mitään valtuuksia puhua koko tiedekentän puolesta. Bell Curven arvostelijoiden joukossa on paljon nimekkäämpää ja tieteellisesti ansioituneempaa väkeä.
Tämän kommenttiketjun ovat näköjään vallanneet ”älykkyys on rotuominaisuus”-koulukunnan uskovaiset, joten lienee syytä päättää keskustelu tähän, ellei sitten kokoomus lähde kuntavaaleihin rotuteemalla. Jään taustalle odottelemaan sitä.
Intelligence on tuon mielipidekirjoitelman puuhamiehen itsensä perustama lehti, jolla ei ole mitään valtuuksia puhua koko tiedekentän puolesta.
Intelligence on johtava älykkyystutkimukseen keskittynyt akateeminen julkaisu maailmassa. Sitä julkaisee Elsevier, joka on maailman merkittävin tiedekustantaja. Julkilausuman 52 allekirjoittajaa ovat älykkyystutkimuksen vakinaisia yliopistoprofessoreita, joten tietysti heillä on valtuus todeta, mikä on heidän oman tieteenalansa valtavirtanäkemys. Vastakkaista näkemystä edustavat tutkijat eivät koskaan voisi tällaista julkilausumaa tehdä, koska heitä on niin vähän akateemisten älykkyystutkijoiden joukossa. Valtavirtanäkemystä tukee erittäin vahva empiirinen todistusaineistoa.
”The Bell Curve” -teoksen tiimoilta American Psychological Assocation (APA) julkaisi kompromissihakuisen lausuman nimeltä ”Intelligence: Knowns and Unknowns”. Sen takana on pienempi joukko tutkijoita eikä se siksi edusta tutkimuksen valtavirtaa niin hyvin kuin se 52 proffan kirjoitus, mutta silti sen johtopäätökset ovat samansuuntaisia; esimerkiksi:
The critics [of IQ tests] do not dispute the stability of test scores, nor the fact that they predict certain forms of achievement-especially school achievement–rather effectively
–
Differences in genetic endowment contribute substantially to individual differences in (psychometric) intelligence, but the pathway by which genes produce their effects is still unknown. The impact of genetic differences appears to increase with age, but we do not know why.
–
Bell Curven arvostelijoiden joukossa on paljon nimekkäämpää ja tieteellisesti ansioituneempaa väkeä.
Ja keitähän nämä mahtavat olla?
Pyristely älykkyyden periytyvyyttä vastaan on turhaa. Lähitulevaisuudessa tutkijat tulevat löytämään älykkyyteen vaikuttavat geenit. Mitenkäs suu sitten pannaan, kun vaikkapa kiinalaiset alkavat sarjatuottaa (koulu)neroja?
Huomautettakoon, että Suomen kaltaisessa äärimmäisen yhdenmukaistetussa ja ”tasa-arvoisessa” yhteiskunnassa perinnöllisen ÄO:n vaikutus koulumenestykseen on vielä suurempi kuin esim. USA:ssa. Suomessa ympäristötekijät ovat suhteellisen homogeenisia kaikille, minkä vuoksi perinnöllisen älykkyyden merkitys korostuu. Progressiivinen verotus takaa kuitenkin, ettei älystä pääse ainakaan rahallisesti nauttimaan!
Muistutukseksi PISA-tutkimuksen tavoitteista:
http://www.minedu.fi/export/si…2006fi.pdf
”Suomalaiset koululaiset täyttävät kaikkein parhaiten OECD:n mukaiset vähimmäisvaatimukset elämiselle modernissa yhteiskunnassa. Suomalaisista nämä vaatimukset täyttävät noin 95 % kaikilla osa-alueilla, niin lukemisessa, matematiikassa kuin luonnontieteissä. Keskimääräinen
OECD:n taso on jokaisessa osa-alueessa noin 80 %.”
PISA-tutkimuksen mukaan suomalainen koulu/vanhemmat/ympäristö on edesauttanut että suomalaiset koululaiset täyttävät elämisen vähimmäisvaatimukset modernissa yhteiskunnassa. Älykkyyden kannalta asia lienee, että rimaksi on asetettu terveiden nuorten vähimmäissuoritustaso. Tämä taso on täytetty Suomessa melko hyvin, muihin OECD-maihin verrattuna. Eli (melkein) kaikille on opetettu perusteet.
PISA-menestyksestä huolimatta kaikki suomalaiset nuoret eivät opiskele tai ole töissä, ovat hukassa. Mielestäni tässä ei ole kyse nuorten älykkyydestä tai sosiaalisen luokan periytyvyydestä. Työt vaihtelevat vaatimuksiltaan, ei kaikissa töissä tarvitse olla kovin älykäs. Ei kaikkien tarvitse suorittaa ammattitutkintoa. Onhan se nähty että korkeastikin koulutetuilla nuorilla on vaikeuksia päästä töihin Suomessa.
Tärkeää on taata jokaiselle mahdollisuus kykyjensä vastaavaan koulutukseen. Sitä varten on pääsykokeita ja testejä. Koulujen opettajilta pitää vaatia tasapuolisuutta ja kaikenmaailman rotuoppien unohtamista. Koulun tarkoitus on auttaa oppilasta oppimaan, oman tasonsa mukaisesti.
Ongelma on vain se, ettei työpaikkoja ole nuorille riittävästi. Viittaan Suomen investointivajeeseen. Hyvä kuitenkin, että nuorten ongelmasta puhutaan.
Työpaikkojen puute näkyy opiskelijoiden opiskelunopeudessa eli -hitaudessa ja toimeentulo-ongelmissa. Nuori voi olla huolissaan pärjäämisestään kun näkee ympärillään työttömyyttä. Kun kokeneet ja koulutetut eivät pääse töihin, miten sitten hän. Sanoisin siinä tapauksessa, että tämä huolestunut nuori tietää Suomen todellisuudesta enemmän kuin moni työssäkäyvä.
”Intelligence on johtava älykkyystutkimukseen keskittynyt akateeminen julkaisu maailmassa.”
Joukko tietyn koulukunnan edustajia on nimennyt itsensä ”älykkyystutkijoiksi” ja sulkenut sen ulkopuolelle kaiken muun yhteiskuntatieteen, psykologian ja kasvatustieteen, joka käsittelee ihmisen kasvua, kehitystä ja valikoitumista yhteiskunnallisiin asemiin. Näppärä keino saada itsensä alan parhaaksi asiantuntijaksi: perusta oma ala ja sano kaikkia muita, jotka eivät hyväksy kuppikuntasi metodeja, toisen alan miehiksi. Vielä kun perustat lehden, niin se on sitten ”johtava lehti alalla”. Sen jälkeen voit nimittää itseäsi ja kavereitasi ”valtavirraksi”.
52 professoria on Amerikan professorimeressä häviävän pieni vähemmistö, joka ei todellakaan määritä kaikkien aiheeseen liittyvien tieteenalojen kantaa mihinkään kysymykseen. Stephen Jay Gould on jo yksinään tunnustetumpi tutkija kuin nuo 52 yhteensä, ja myös Richard Dawkins on sanoutunut irti National Frontin rotu/älykkyys -teorioista. Sanoudu jo sinäkin.
Measured Lies: The bell curve examined on hyvä aloituspaketti geeniuskovaisille. Sen ovat kirjoittaneet oman alansa upeimmat huiput kautta aikojen ja sen on kustantanut paras kustantamo ikinä:
http://bookshop.blackwell.com/jsp/id/9780312129293
Tuon Measured Lies kirjan saa näköjään Amazonilta kympin halvemmalla jos haluaa. Alla linkki lukijoiden kommentteihin.
http://www.amazon.com/review/p…Descending
Alla muutamia linkkejä Lipposen mainitseman kirjan toiseen kirjoittajaan jotka tuovat esiin sitä luokkayhteiskuntateemaa:
http://www.hs.fi/kirjat/artikk…SI1KU01f9j
http://www.turunsanomat.fi/sun…0:0:0:0:0:
http://www.kristillisdemokraat…ectID=1287
http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2000_3/335
http://mylly.seuraava.fi/ssp/asiantuntija?id=10157
http://www.vantaanlauri.fi/ark…inen_tytto
Kansakoulun aloitin 1950-luvulla 7-vuotiaana kuten useimmat koulukaverini.4.luokalta pyrittiin oppikouluun eli olin silloin 11-vuotias.Sisäänpääsykoe oli liian vaikea monelle kaverilleni,jotka tulivat varakkaamista kodeista.Köyhempien kotien kasvateilla oli mahdollisuus ns. vapaaoppilaaksi.Tätä etua käytti minunkin pienestä luokastani moni oppilas.En voi käsittää,mikä ideologinen naivismi pistää kansakoululaitoksesta väitelleen tohtorin kertomaan tarinoita 9-vuotiaista oppikouluun pyrkijärassukoista.Tämän kauhuskenaarion lopetti sos.dem.puolue ! Muistan asioita vielä ja osaan laskeakin.
vmm,
Minusta alkaa jo tuntua siltä, että sumutat ja vedätät tietoisesti. SJG ei ole koskaan ollutkaan mikään psykologi tai älykkyystutkija vaan paleontologi, joka sekaantui asiaan, josta ei tiennyt yhtikäs mitään. SJG ei koskaan myöskään julkaissut yhtkään vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia älykkyystutkimuksesta, toisin kuin jokainen noista Intelligencen proffista. Vaan kyllähän sinä tämän tiesit, kunhan vaan kokeilet kepillä jäätä ja sekoitat keskustelua tahallasi.
Äläkä turhaan sotke keskustelua enää höpöttämällä pehmoisia Bell Curvesta, koska et selvästikään ole edes lukenut koko kirjaa. Jos olisit, niin et jatkuvasti viittaisi sen saamaan kritiikkiin. Nyt oli kysymys nimenomaan älykkyyden periytyvydestä ja sen merkityksestä koulumenestymisessä.
Sanopa muuten joku älykkyystutkimukseen keskittyvä lehti, joka on impact factoriltaan kovempi kuin Intelligence. Minä sanon puolestasi: sellaista ei ole. Ja jos et tiedä, mitä termi tarkoittaa, niin käytä Googlea.
Summa summarum: Ja jos sinulla on yksikin tieteellinen artikkeli, joka osoittaa vääräksi väitteet 1) älykkyyden voimakkaasta periytyvyydestä tai 2) sen suuresta merkityksestä koulumenestymisessä, niin anna tulla. Älä viljele pelkkiä epämääräisiä roiskeita kasvatustieteistä.
Jos Päivi pitää vasemmistolaisen propagandan pakkosyöttöä positiivisena asiana, voisin kertoa hänelle (ihan muistin virkistämiseksi) että suurin osa meistä 1970-luvun koululaisista näki sen läpi ja tunsi olonsa lähinnä kiusaantuneeksi.
Muistatko Päivi amerikkalaishenkisen rokkarinuorison 1970-luvun lopulta. Se, jos mikä, oli selkeä ja spontaani vastalause Sinunkin edustamallesi vasemmistopropagandalle.
Kaikki tiesivät tuolloin, myös vasemmistolaiset, että sosialismi oli vain uusi Potemkinin kulissi riistolle ja ihmisen alistamiselle.
Etkö ,Sinä Päivi, ole oppinut mitään kommunismin konkurssista?
Sosialismiakin on monenlaista. Kansallissosialismi on samanlaista sosialismia kuin kansandemokratiakin. Ja fasistit olivat alunperin sosialidemokraatteja.
Ja sinne se tuntuu SDP:kin jääneen. Nimittäin fasismin puhtaimpaan muotoon.
Hävetkää, jos osaatte.
Lapsen koulutusputken pitäisi ajatella alkavan syntymästä. Jos ensimmäisien vuosien koulutusta ja kasvatusta kyetään arvioimaan, nähdään mitä valmiuksia toisilta puuttuu ja mitä toisilla on peruskoulun alun häämöttäessä. Toisten puutteita voidaan koettaa paikata tavoitteena saada henkilö käyttämään kykyjään tehokkaasti. Tähän ”paikkaamiseen” voidaan nähdä tarvetta rikkaidenkin lapsilla, joiden ei tarvitse ponnistella itsellensä ja joilla ei ole motivaatiota muuhun (ja täten siis mihinkään).
Vaikkei oikeistolaisilla ole omaa Jugendia, silti sieltä suunnalta kaikuu oudon paatoksellista saarnaa vastapuolen vasemmistolaisesta ”eriarvoisuuden eliminoimisesta”. Eriarvoisuus-kysymyksessä pitää termi määritellä selkeästi. Sen voi käsittää monella tavalla. Jos olisitte asemassa, jossa maa on teidän oma ja haluatte sen menestyvän, ette ajattele oikeistolaisesta tai vasemmistolaisesta poterosta, vaan haluatte kaikkien menestyvän kykyjensä mukaan, kuten Marx haaveili.
Olen aina ajattellut sen olleen jotenkin makaaberi vitsi, että koululaiset laitettiin laulamaan ”Lenin setä asuu Venäjällä…”. Päivi, mietippä, jos koululaiset laitettaisiinkin laulamaan ” Aadolf setä asui saksanmaalla” tai ”Yrjösetä asuu ameriikassa”. Ei olisi enää kivaa, vaikka yhtä heleät äänet laulaisivat, vai mitä. Peruskoulussa jaetaan tietoa niin, että ajattelevat oppilaat voivat itse muodostaa mielipiteitä.
”Erot löytyvät kyvystä sitoutua, keskittyä ja motivoitua.” No niin. Ja miten NÄMÄ korreloivat varakkuuden kanssa? Tai taustan? Lahjakkaan köyhistä oloista menestymättömän taustalla on todennäköisesti opetusvastaiset vanhemmat. Ja tätä ongelmaa ei poista ilmainen varhaiskasvatus vaan laadukas peruskoulutus!
”Lapsen koulutusputken pitäisi ajatella alkavan syntymästä. Jos ensimmäisien vuosien koulutusta ja kasvatusta kyetään arvioimaan, nähdään mitä valmiuksia toisilta puuttuu ja mitä toisilla on peruskoulun alun häämöttäessä. ”
Miksi ihmeessä? Eikö vasemmistolaisen mielestä lapsen omalla halulla ole mitään merkitystä? Ovatko vasemmistolaiset vanhemmat ja the Puolue oikutetumpia päätäämään sekä punikkivanhempien että naapöureiden lasten elämästä?P
Toisten puutteita voidaan koettaa paikata tavoitteena saada henkilö käyttämään kykyjään tehokkaasti. Tähän ”paikkaamiseen” voidaan nähdä tarvetta rikkaidenkin lapsilla, joiden ei tarvitse ponnistella itsellensä ja joilla ei ole motivaatiota muuhun (ja täten siis mihinkään).
Vaikkei oikeistolaisilla ole omaa Jugendia, silti sieltä suunnalta kaikuu oudon paatoksellista saarnaa vastapuolen vasemmistolaisesta ”eriarvoisuuden eliminoimisesta”.
”Eriarvoisuuden eliminoiminen”, sitähän tämä Lipposen kohjous on, De Facto. Vasemmistolainen retoriikka ei muuta totuutta miksikään.
”Eriarvoisuus-kysymyksessä pitää termi määritellä selkeästi. Sen voi käsittää monella tavalla. Jos olisitte asemassa, jossa maa on teidän oma ja haluatte sen menestyvän, ette ajattele oikeistolaisesta tai vasemmistolaisesta poterosta, vaan haluatte kaikkien menestyvän kykyjensä mukaan, kuten Marx haaveili.”
Jos halutaan ajatella asioita ei-vasemmistolaisista tai ei-oikeistolaisista näkökulmista, kannattaa unohtaa Karl Marx. Tai ainakin sillä marxilaisuudella heiluttelu ja uhoaminen.
Vastaan yhteisesti kaikille:
Lauloin koulussa 7-8 vuotiaana opettajien opettamia lauluja kahdeksikon arvosta. En ole koskaan ollut kommunisti tai mitenkää ihaillut Neuvostoliiton kommunismia. Pidin opettajistani ja pidän edelleen tärkeänä rauhanaatetta.
Arvostan kovasti Venäjän kansaa ja maan kulttuuria. Venäläiset ovat kokeneet kovia historian kuluessa.
Minä olen sosialidemokraatti ja ihailen Pohjoismaista sosialidemokratiaa!!!
Se ilmenee hyvinvointivaltion rakentamisena ja tasa-arvona.
Tuskin edes Marx olisi innostunut Leninin ja Stalinin luomasta kommunismin sovellutuksesta. Olen erikoistunut Venäjän historiaan ja julkaissut monia asiantuntija-artikkeleita eri sanomalehdissä.
Jos katsotaan viileästi mikä oli Neuvostoliiton merkitys, niin se voitti fasismin. Venäjän tappiot sodassa olivat jopa 20-30 miljoonaa henkeä, riippuen miten se lasketaan. Ei mikään vaatimaton uhraus.
Olen todella vaikuttunut lukiessani blogivastauksia siitä, että kirjoittajilla on niin paljon erikoisasiantuntemusta. Ennen hyvinvointivaltion tuomaa sosiaalipolitiikkaa köyhän piti olla nöyrä vastaanottaessaan apua. Tämä on se ideologinen ero, joka jakaa mielipide-eroja ja se kuuluu keskusteluun ja demokratiaan.
Päivi Lipposelle:
”Lauloin koulussa 7-8 vuotiaana opettajien opettamia lauluja kahdeksikon arvosta. En ole koskaan ollut kommunisti tai mitenkää ihaillut Neuvostoliiton kommunismia. Pidin opettajistani ja pidän edelleen tärkeänä rauhanaatetta.”
Rauhanaatteen tärkein puolustaja Suomessa on kansan maanpuolustustahto ja kansanvaltaisesti hallittu puolustuslaitos. Historian opettajan luulisi tuntevan paremmin kansamme ja maanosamme historian.
Minusta on väärin laulattaa lapsilla poliittisia lauluja koulussa. Mutta minä en olekaan vasemmistolainen.
Mieti politiikkona tarkemmin möläytyksiäsi, tuosta vouhotuksesta sai sen kuvan, että ihailet Neuvostoliitossa toteutettua järjestelmää. Tai ehkä kerroit kuitenkin vahingossa totuuden ikäljukasi edustamasta sosialidemokratiasta…
”Arvostan kovasti Venäjän kansaa ja maan kulttuuria. Venäläiset ovat kokeneet kovia historian kuluessa.”
Arvostat Venäjän kansa ja sen kärsimyksiä ilmeisesti enemmän kuin omaa kansaasi ja sen kpkemia kärsimyksiä? Muistatklo kuka hyökkäsi uomeen vuonna 1939? Muistatko vihojen ajat?
”Minä olen sosialidemokraatti ja ihailen Pohjoismaista sosialidemokratiaa!!!
Se ilmenee hyvinvointivaltion rakentamisena ja tasa-arvona.”
Sekä pohjoismainen sosialidemokratia että hyvinvointivaltio kituvat kuolinkouristuksissaan. Kiitos teidän sosialidemoraattien. Mahdottomuus on mahdottomuus ja viimeistään rajaton maailma tuhoaa loputkin yhteisesti konsnuksella rakennetusta hyvinvointiyhteiskunnastamme.
Väite, että pohjoismainen hyvinvointivaltio olisi pelkästään sosialidemokraattien saavutus on roskaa. Siihen opn vaadittu yhteiskuntasopimusta.
Lyhyt on demarin muisti.
”Tuskin edes Marx olisi innostunut Leninin ja Stalinin luomasta kommunismin sovellutuksesta. Olen erikoistunut Venäjän historiaan ja julkaissut monia asiantuntija-artikkeleita eri sanomalehdissä.”
Annat aika selvän kuvan siitä, että olet viimeinen neuvostoliittolaisen historian puolestapuhuja ja kommunistisen propagandan suvereeni ekspertti. Onneksi lapseni eivät ole vaikutuspiirissäsi.
”Jos katsotaan viileästi mikä oli Neuvostoliiton merkitys, niin se voitti fasismin. Venäjän tappiot sodassa olivat jopa 20-30 miljoonaa henkeä, riippuen miten se lasketaan. Ei mikään vaatimaton uhraus.”
Luulisi tosin sosialidemokraatin olevan tuosta enemmänkin pahoillaan. Fasismi on lähempänä sosialidemokratiaa kuin kommunismi.
”Olen todella vaikuttunut lukiessani blogivastauksia siitä, että kirjoittajilla on niin paljon erikoisasiantuntemusta. Ennen hyvinvointivaltion tuomaa sosiaalipolitiikkaa köyhän piti olla nöyrä vastaanottaessaan apua. Tämä on se ideologinen ero, joka jakaa mielipide-eroja ja se kuuluu keskusteluun ja demokratiaan. ”
Tämä keskustelu ns. artikkelistasi osoittaa vain ja ainoastaan sen, että porvarikodeissa kasvaa aidosti avoimia, ymmärryskykyisiä ja asioita kyseenalaistamaan kykeneviä ihmisiä.
Sääli vasemmistolaiseen perheeseen syntyviä lapsia.
Hei, mistä moinen viha? Ihan kuin tahallaan yrittäisitte väärin ymmärtää.
Emmehän voi valita yhteiskuntaluokkaa mihin synnymme, emme myöskään opettajia jotka meitä ala-asteella opettavat.
Joka haluaa laittaa lapsensa yksityiseen kouluun voi toki sen tässä yhteiskunnassa tehdä.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Köyhemmille ihmisillekin mielellään antaisin mahdollisuuden.
Päivi on oikeassa kirjoittaessaan, että ennen kuin olimme rikkaiden almujen varassa köyhän piti olla nöyrä.
Työllä ei rikastuta, sillä eletään ja ansaitaan itsemäärämisoikeus. Suomessa on vähän niin rikkaita, että yhteiskunnan palvelut eivät koskaan kosketa. Toki onhan niitäkin.
Mietin yhtä tärkeää etua, erikoissairaanhoitoa. Olisipa kamalaa jos saisi syövän ja ei olisi rahaa hoitaa sitä!
Miksi vihaatte:
”Hei, mistä moinen viha? Ihan kuin tahallaan yrittäisitte väärin ymmärtää.”
Minä en tunne vihaa Päivi Lipposta kohtaan. En tosin hyväksy hänen tapaansa päsmätä vasemmistolaista idologiaansa puolustuskyvyttömille lapsille.
Päivi on kiivennyt asemaansa ns. reittä pitkin. Hän näyttää vieraantuneen aika lailla tavallisen kansan elämästä ja mielipiteistä.
”Emmehän voi valita yhteiskuntaluokkaa mihin synnymme,”
Emme voi valita perhettämme emmekä sukuamme. Sen tosin voimme aikuisina valita kiihotammeko suomalaisia toisiaan vastaan ajat sitten vanhentuneen luokkasodan termein.
”…emme myöskään opettajia jotka meitä ala-asteella opettavat.”
Vanhemmat voivat puuttua opettajan sopimattomaan ja asiattomaan toimintaan. Heillä on myös velvollisuus tehdä se. Näin myös omassa lapsuudessani 1960- ja 1970-luvuilla. Epäilen, että Päivin vanhemmat eivät siihen puuttuneet.
”Joka haluaa laittaa lapsensa yksityiseen kouluun voi toki sen tässä yhteiskunnassa tehdä.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Köyhemmille ihmisillekin mielellään antaisin mahdollisuuden.”
Väitätkö, että köyhällä lapsella ei ole mahdollisuutta päästä yksityiskouluun?
Jos näin teet, kirjoitat potaskaa.
Otetaan esimerkiksi helsinkiläinen yksityiskoulu LYK. KVG.
”Mietin yhtä tärkeää etua, erikoissairaanhoitoa. Olisipa kamalaa jos saisi syövän ja ei olisi rahaa hoitaa sitä! ”
Miten tämä liittyy vasemmiston päämäärään yhtenäistää, tasapäistää ja hakata näennäisellä tasa-arvolla lahjakkuutta päähän?
Miten tämä liittyy vasemmistolaisen opettajan lainvastaiseen omien poliittisten mielipiteidensä tuputtamiseen lapsille?
Miten tämä liittyy vasemmiston luokkasotakiihotukseen ja yleisvasemmistolaiseen tapaan pakottaa yksilöitä muottiin?
”Joka haluaa laittaa lapsensa yksityiseen kouluun voi toki sen tässä yhteiskunnassa tehdä.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Köyhemmille ihmisillekin mielellään antaisin mahdollisuuden.”
Tämä (sinänsä täysin oikea näkökulma) muuttuu tämän bloggarin yhteydessä absurdiksi. Päivi Lipponen (joka ei todellakaan edusta kansaa eikä köyhälistöä) on saanut järjestettyä lapsensa eliittikoulu SYK:iin.
Sillä lailla. Toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Lipponen sanoi: ”Jos katsotaan viileästi mikä oli Neuvostoliiton merkitys, niin se voitti fasismin. Venäjän tappiot sodassa olivat jopa 20-30 miljoonaa henkeä, riippuen miten se lasketaan. Ei mikään vaatimaton uhraus.”
Stalin yksistään oli vastuussa liki 43 000 000 ihmisen kuolemasta ja arvioiden mukaan kommunismin uhreina kuoli vuosien 1900-1987 välillä jopa 110 000 000 ihmistä.
Ei mikään vaatimaton uhraus todellakaan.
Kyllä on pupu pöksyissä nyt porvareilla. Anna mennä vain Päivi, puhut asiaa ja analysoit tilanteita todella taitavasti. Antaa pikkuisten provosoitua, vaikka ei edes provosoida. Joillakin on taipumus äristä ihan pahaa oloaan. Voivoi.
”Kyllä on pupu pöksyissä nyt porvareilla. Anna mennä vain Päivi, puhut asiaa ja analysoit tilanteita todella taitavasti. Antaa pikkuisten provosoitua, vaikka ei edes provosoida. Joillakin on taipumus äristä ihan pahaa oloaan. Voivoi.”
Tätä se tasapäistäminen teettää.Voivoi.
Nyt taitaa olla kuitenkin niin, että vasurileirissä on nestemäinen kihahtanut ns. kuuppaan.
Sen mitä tästä keskustelusta ja Lipposen kirjoituksesta voi päätellä on sanottu jo moneen kertaan. Tällaiset Pekat alleviivaavat punaisella kynällä luokkataistelun kiihotuksen, kansan todellisuudesta irtautumisen ja sosialistisen pakkovaltion ihannoinnin.